Ovatko Joulupukin porot tyttöjä?

Kun ihmiset oppivat, että hirvasporot pudottavat sarvensa marraskuussa ja vaatimet eli naarasporot vasta toukokuussa, herää usein ensimmäisenä tämä kysymys: Ovatko Joulupukin porot oikeasti tyttöjä? Sehän ei yllättäisi, tytöt ovat usein ahkerimpia puurtajia. Oikea vastaus on kuitenkin ei.  Härkä vasemmalla ja hirvas oikealla. Härkä keloo sarvensa myöhemmin talven tullen, hirvas ennen rykimää syksyllä. Kelotut sarvet ovat nuo nahattomat. Kelominen = nahkojen hankaus irti sarvesta. Härjällä niska ei paksuunnu taisteluvalmiuteen kuten hirvaalla, eikä se suutu toisille pojille rykimän alkaessa, joten paikanninta voi käyttää turvallisesti. Hirvaan kanssa siinä on suuremmat riskit, joskin nykyään on jo aika turvallisia venyviä ja poikkipaukkuvia pantoja olemassa. Härkä kantaa sarvikruununsa yli vuodenvaihteen, usein pitkälle kevättalveen. Hirvas pudottaa sarvet rykimän päätteeksi noin marraskuulla. Härkä on aina paksuhko. Hirvas laihtuu rykimän aikana valtavasti ja on loppuvuoden ajan melkoisen hoikka poika. Tämä johtuu siitä, että liikettä ja vääntöä piisaa rykimän aikaan niin paljon, että syömiseen ei jää oikein aikaa. Joulupukin ja Lue lisää…

Are Santa’s reindeer females?

When learning that reindeer drop their antlers off every year, people often run into conclusion that Santa’s reindeer must be females then. Male reindeer drop the antlers already in autumn, and during Christmas only female reindeer have antlers. Females drop the antlers in May, after giving birth. So is that right? Are Santa Clauses reindeer really female? Might not be a surprise, female are often the hardest workers anyway. Still, the right answer is no. Reindeer gelding (left) and reindeer stag (right) We have two types of male reindeer: stags and geldings. A reindeer gelding = Castrated male (left side) and a reindeer stag = breeding male (right side). A reindeer gelding rubs the skin off from his antlers later in winter. A reindeer stag does that before the rutting season in autumn, usually in late August. Gelding’s neck does not get thick and strong in autumn. Stag’s neck thickens Lue lisää…

Kohti uutta

Kohti uutta Porojen vasoma-aika on parhaillaan käynnissä ja pikkuruisia vastasyntyneitä poronpoikasia vilistää pitkin metsiä ja soita. Suurin osa poronvasoista syntyy toukokuussa. Saamenkielellä toukokuu onkin ”vasakuu”. Meillä porot siirtyvät suurten soiden reunamille vasomaan. Siellä niillä on rauhallista, etäällä ihmisistä, liikenteestä ja kaikesta häiriöstä. Vakoilemme niitä ainoastaan etäältä, jotta voimme pitää silmällä tilannetta, mutta kuitenkin välttää kaiken turhan häirinnän. Tänään osui muutama vasa kuvausetäisyydelle. Kohtuuttoman söpöläisiähän ne ovat rimppakinttuineen. Vasa painaa syntyessään 5-7 kiloa ja pystyy juoksemaan uskomattoman pian. Juokseminen onkin niiden mielipuuhaa ensimmäisten elinviikkojen aikana. Muutama vaadin olisi ehkä ollut halukas liittymään väsyneiden äitien tukiryhmään, tai ainakin ne siltä näyttivät, kun koittivat vilistävien vintiöidensä perässä juoksennella. Meillä on ollut poikkeuksellisen vaikea talvi lumiolosuhteiden vuoksi ja koronapandemia on tuonut lisähaasteita meille, kuten se on tuonut vaikeuksia kaikille muillekin ympäri maailman. Uusien poronvasojen näkeminen on omiaan luomaan uskoa ja toivoa tulevaan. Elämä jatkuu. Kesä tulee ja sulattaa lumet ennen pitkää. Pandemia päättyy. Maailmaa Lue lisää…

Meillä on jääkausi!

Viime viikkojen sää on ollut aivan mahdoton! Vesitihkua tänään, -25 pakkasta huomenna ja sitten taas nollakeli tihkusateella. Voit varmasti arvata, että täällä on kaikki umpijäässä! Porojen kanssa tilanne on teettänyt paljon töitä: ne lähtevät luontonsa ohjaamana etsimään parempaa elämää muualta, kun kotikontujen laidunmaat ovat käyttökelvottomaksi jäätyneet ja maapohjakin paikoin homeessa. Siinä on riittänyt hommaa, kun poroja on koottu takaisin oikeisiin paikkoihin kaukaakin kotoa. Onneksi tilanne alkaa nyt olla rauhoittumaan päin. Meidän tokka on jokseenkin kasassa ja asettunut talviruokintapaikkojen tuntumaan 🙂 Hirvaat ja härjät (eli kastroidut urokset) asustavat omassa poikaköörissään lähellä kotia. Niitä emme päästä vaatimien kanssa samaan tokkaan talvella, koska hirvaat ovat tähän aikaan sarvettomia ja jäisivät helposti alakynteen sarvekkaiden vaatimien ruoka-apajilla. Poroilla on nyt akkavalta, mutta sepä näyttää olevan yleistymään päin Suomessa muutoinkin 😉 Toivottavasti sää paranee pian sen verran, että pääsemme jatkamaan rekikoululaisten kanssa opintoja. Se on parasta hommaa, mitä voi olla. Porojen kanssa puuhastelu nimittäin. Ne ovat Lue lisää…

Juovaselkä on saanut suloisen pikkuveikan

Tänään meille tuli metsästä mitä odotetuimpia vierailijoita, kun yksi siitosvaatimistamme toi tämän kevään vasan kotiin näytille. Ihana, eikö vain?! Tämä vaadin on Juovaselän emä. Juovaselkä on yksi parhaista rekiporoistamme. Sillä on nyt uusi pikkuveli kasvamassa ja toivottvasti jossain vaiheessa liittymässä Joulupukin rekijoukkoihin. Ne ovat toistensa näköisiä siinä määrin, että sukulaiseksi kyllä tunnistaa 🙂 Väriltään ne ovat suivakkoja ja kaikilla on valkea turpa sekä valkeat renkaat silmien ympärillä ja erilaisia valkeita raitoja siellä täällä.   On aina niin huikean ilahduttavaa tavata näitä uusia muksuja ja nähdä, että ne voivat hyvin. Tulevana talvena tämä veijari saa aloittaa opinnot rekikoulun eskarissa. Isona siitä tulee toivottavasti isoveljensä jalanjäljissä uusi kaunis jäsen Joulupukin rekijoukkoihin. Juovaselkä toukokuun alussa 2019. Kaunis blondi.