Kun ihmiset oppivat, että hirvasporot pudottavat sarvensa marraskuussa ja vaatimet eli naarasporot vasta toukokuussa, herää usein ensimmäisenä tämä kysymys:

Ovatko Joulupukin porot oikeasti tyttöjä?

Sehän ei yllättäisi, tytöt ovat usein ahkerimpia puurtajia.

Oikea vastaus on kuitenkin ei. 

Härkä vasemmalla ja hirvas oikealla.
Härkä keloo sarvensa myöhemmin talven tullen, hirvas ennen rykimää syksyllä. Kelotut sarvet ovat nuo nahattomat. Kelominen = nahkojen hankaus irti sarvesta.
Härjällä niska ei paksuunnu taisteluvalmiuteen kuten hirvaalla, eikä se suutu toisille pojille rykimän alkaessa, joten paikanninta voi käyttää turvallisesti. Hirvaan kanssa siinä on suuremmat riskit, joskin nykyään on jo aika turvallisia venyviä ja poikkipaukkuvia pantoja olemassa.
Härkä kantaa sarvikruununsa yli vuodenvaihteen, usein pitkälle kevättalveen. Hirvas pudottaa sarvet rykimän päätteeksi noin marraskuulla.
Härkä on aina paksuhko. Hirvas laihtuu rykimän aikana valtavasti ja on loppuvuoden ajan melkoisen hoikka poika. Tämä johtuu siitä, että liikettä ja vääntöä piisaa rykimän aikaan niin paljon, että syömiseen ei jää oikein aikaa.
Joulupukin ja muidenkin rekiporot ovat härkiä. Porokilpailuissa ajellaan sekä härjillä että hirvailla, sillä kilpailukausi on kevättalvella ja hirvaatkin ehtivät kuntoutua rykimästä hyvin siihen mennessä, jos vain pysyvät ehjinä. Vaatimilla eli naarasporoilla ei ajella sen enempää reellä kuin kilpaakaan, sillä ne ovat äitiyslomalla.
Porokilpailuissa ajetaan yleistä sarjaa ja kuumaa sarjaa. Yleiseen pääsevät ”koeajossa” 1.25 ajan kilometrillä alittaneet. Kuumaan mennään 1.19 alituksella.
Kuvan härkä on Reima, eläköitynyt kuuman sarjan kilpaporo, joka on opiskellut rekiporon töitä viime talvesta alkaen varsin kelvollisella menestyksellä.

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *